Työntekijöiden turvallisuus on yksi tärkeimmistä vaatimuksista kaikissa työpaikoissa. Liukastumiset ja putoamiset ovat yleisimpiä työvammoja. Niiden osuus kaikista vammoista on noin 86%, ja 90% näistä tapahtuu märän lattian takia. Nämä vammat ovat erityisen yleisiä elintarviketeollisuudessa, jossa niitä tapahtuu neljä kertaa useammin kuin muiden toimialojen keskiarvo on. Loukkaantumiset voivat aiheuttaa merkittäviä haittoja eri tahoille. Merkittävin on loukkaantuneen kärsimys ja mahdollinen vammautuminen. Henkilöstön loukkaantumisilla on vaikutusta yritykseen eri tavoin: taloudellisesti, avainhenkilöstön menetyksinä, tuottavuuden menetyksenä ja maineen vahingoittumisena.
Minimoi kompastumiset ja putoamiset liukastumista estävien lattioiden ansiosta
On sanomattakin selvää, että liukastumisten ja putoamisten vähentämiseksi lattia on pidettävä puhtaana ja kuivana. Elintarvikkeiden ja juomien tuotantotiloissa tämä ei välttämättä ole aina mahdollista. Optimaalisen tasapainon löytäminen turvallisuuden ja tuotannon toimintojen välillä ei ole aina helppoa.
Usein esimerkiksi puhdistuksen ja lattian pinnan karheuden välillä on ristiriita. Vaikka laitoksen esimies saattaa etsiä karkeaa, luistamatonta lattiaa turvallisuuden vuoksi, huoltopäällikkö voi haluta sileän lattiapinnan, joka on helppo puhdistaa. Ratkaisu sisältää yleensä kompromissin näiden kahden välillä.
On neljä tärkeintä vaikuttavaa tekijää, jotka voivat saada työntekijän luisumaan ja kaatumaan.
Nämä ovat (taulukko 1):
- ympäristö
- siisteys
- henkilö itse
- jalkineet
Ympäristö
| Aiheuttava tekijä | Toimenpide |
|---|---|
| Lattian saastuminen (roiskeet, roskat, märkäpuhdistus) | Poista epäpuhtaudet |
| Lattian liukkaudenestokykyä ei olla ylläpidetty oikein (väärä tai riittämätön puhdistus) | Siivoa roskat ja puhdista lattia huolellisesti |
| Lattian liukkaudenestokyky on huono (riittämätön karheus) | Lisää liukastumiskestävyyttä tai asenna liukastumattomampi lattia |
| Portaat ja kaltevuus – raput ovat liian äkillisiä ja huonosti merkittyjä; kaltevuus on liian jyrkkä | Varmista että portaat ja tasoerot ovat hyvin merkittyjä |
| Epäsuotuisat olosuhteet voivat antaa väärän kuvan lattian kunnosta | Poista ylimääräiset esteeet, varmista riittävä valaistus |
| Tehtävien luonne ja liikkuminen tilassa (raskaiden taakkojen kantaminen, nopeat liikkeet, kuormien vetäminen) | Ohjeista varovaisuuteen liukkailla alueilla |
Siisteys
| Aiheuttava tekijä | Toimenpide |
|---|---|
| Työtilat ja yleiset kulkuväylät | Tunnista liukastumisalueet ja kehota turvallisempaan käyttäytymiseen ja valppauteen |
| Turvallisuuskulttuuri | Kouluta ja edistä myönteistä, ennakoivaa asennetta työturvallisuuteen; mittaa ja tiedota turvallisuusasioista |
| Valvonta | Seuraa riskejä ja käyttäytymistä ja tee toimenpiteitä niiden mukaisesti |
Jalkineet
| Aiheuttava tekijä | Toimenpide |
|---|---|
| Jalkineet ja lattioiden liukkaus eivät sovi yhteen | Oikeanlaiset jalkineet, lattiapinnalle soveltuva jalkineiden pohjamateriaali ja rakenne. |
Henkilö
| Aiheuttava tekijä | Toimenpide |
|---|---|
| Turvallisuus on jokaisen vastuulla | Tarjoa riittävä koulutus, palkitse turvallisempia työtapoja kehittäviä henkilöitä |
Liukkaudenestämisen säännöt ja mittaaminen
Liukastumissäännökset vaihtelevat suuresti maittain. Esimerkiksi EU:ssa on joitakin määräyksiä, mutta ei ole yhteisiä vaatimuksia, joita yritysten on noudatettava.
Maailman laajimmin käytetty menetelmä lattian liukastumiskyvyn mittaamiseen on heiluritesteri, joka tunnetaan myös nimellä kannettava luistonestokone, brittiläinen heiluri (kuva 1) ja TRRL -heiluri. Se on tällä hetkellä standardi 49 maassa viidellä mantereella.
Amerikkalaiset ASTM E303-93 ja Britannian BS EN 13036-4-2011 luistamiskestävyysstandardit määrittelevät heilurimittarin mittauslaitteeksi. Australia käyttää sitä myös, ja sen HB 197: 1999 -standardin tiedetään tarjoavan yksityiskohtaisimmat tiedot märän heilurin testiarvoista eri tilanteissa.
TRRL -testimenetelmässä käytetään testijalkaa, joka heiluu alas ja saa kosketukseen testattavan lattiapinnan kanssa. Laite mittaa kitkakertoimen (CoF) kahden pinnan (lattian ja jalan pohjan) välillä iskuhetkellä. Testauslaitteet ovat kannettavia, joten niitä voidaan käyttää paikan päällä, kun laitos on täydessä toiminnassa. Testi voidaan suorittaa märillä tai kuivilla lattioilla, ja liukastumisen tulokset ilmoitetaan alhaisina, kohtalaisina tai korkeina.
Toinen yleisesti käytetty testimenetelmä on kaltevan tason testi, joka perustuu liukastumisenestoa koskeviin standardeihin DIN 50197 ja DIN 51130. Testissä lattiamateriaalin näytekappaleet kiinnitetään kallistettavalle tasolle, jolla turvajalkineita käyttävä testaaja kävelee edestakaisin. Tason kaltevuutta lisätään asteittain, kunnes testaaja liukastuu. Liukastumishetken kaltevuuskulman perusteella määritetään lattian R-arvo. Elintarvike- ja juomateollisuuden lattioita testattaessa näytekappaleiden pinnalle lisätään usein öljyä todellisten käyttöolosuhteiden jäljittelemiseksi. Menetelmä soveltuu hyvin voimakkaasti karhennetuille tai kuvioiduille pinnoille.
Kaksi muuta dynaamista, paikan päällä käytettävää testimenetelmää perustuvat tribometriin ja SlipAlert-testeriin. Molemmilla voidaan määrittää pinnan kitkakerroin nopeasti ja käytännöllisesti. Menetelmät soveltuvat sekä märille että kuiville lattioille. SlipAlert sisältyy myös brittiläiseen hartsipohjaisia lattiapinnoitteita koskevaan BS 8204-6 -standardiin. Sitä käytetään pääasiassa Isossa-Britanniassa käytännöllisempänä vaihtoehtona TRRL-heiluritesterille.
Veden kasteleman lattian liukastumisriskiä voidaan arvioida myös mikrokarheusmittarilla, joka mittaa pinnan huippujen ja laaksojen välisiä korkeuseroja. Tulokset ilmoitetaan lattian Rz-arvona. Arvo ei suoraan ilmaise lattian liukastumisenestokykyä, mutta antaa viitteitä liukastumisriskistä. Käsikäyttöinen mikrokarheusmittari on helppokäyttöinen, ja sitä käytetään usein heiluritesterin mittaustulosten tarkistamiseen. Mittari ei kuitenkaan sovellu erittäin karheille lattiapinnoille.
Liukastumisriskin hallinta
Lattian pinnan karheutta valittaessa on huomioitava neljä keskeistä tekijää, jotta saavutetaan tarvittava liukastumisenestokyky: lattialle kertyvien epäpuhtauksien määrä ja laatu, käytettävät puhdistusmenetelmät, lattian kaltevuudet sekä henkilöstön käyttämät jalkineet.
Epäpuhtaudet
Lattialle voi kertyä esimerkiksi vettä, rasvoja, öljyjä, elintarvikejäämiä tai näiden yhdistelmiä. Mitä suurempi epäpuhtauden viskositeetti eli mitä paksumpaa aine on, sitä karheampi lattian pinnan on oltava halutun liukastumisenestokyvyn saavuttamiseksi.Taulukossa 2 esitetään tyypilliset pinnan mikrokarheuden vähimmäisarvot, joilla saavutetaan riittävä liukastumisenestokyky eri epäpuhtauksien yhteydessä. Arvot perustuvat mikrokarheusmittarilla mitattuihin pinnan huippujen ja laaksojen välisiin korkeuseroihin. Mittaus täydentää hyvin heiluritesterillä tai muulla dynaamisella menetelmällä tehtävää liukastumisenestokyvyn arviointia.
Lattian kaltevuudet ja pinnan tasaisuus
Lattian kaltevuuksia tarvitaan ohjaamaan nesteet painovoimaisesti lattiakaivoon. Liukastumisenestokyky puolestaan edellyttää pinnan karheutta, joka voi hidastaa nesteiden virtaamista kaivoa kohti. Jyrkemmät kallistukset tehostavat veden poistumista, mutta voivat vaikeuttaa lattialla liikkumista. Kallistuksille ei ole standardeja, mutta elintarviketeollisuuden käytännöissä suositellaan kaltevuuksia 1:100–1:80 ja runsaasti vettä poistavilla lattioilla jopa 1:50. Karhea pinta voi kuitenkin edellyttää suurempaa kaltevuutta, jotta nesteet pääsevät valumaan pois.
Kallistusten suuruus ja lattian pinnan tasaisuus vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka herkästi vesi ja muut epäpuhtaudet lammikoituvat lattialle. Lammikoituminen voi kasvattaa lattialla olevan nestekerroksen paksuutta ja heikentää siten liukastumisenestokykyä. Hartsipohjaisten lattiapinnoitteiden osalta BS8024-1-standardissa määritellään pinnan tasaisuusvaatimukset, joilla pyritään minimoimaan lammikoituminen.
Pinnan epätasaisuudet voivat aiheuttaa kompastumisvaaran, lisätä kulumista, haitata pyörällisten ajoneuvojen liikkumista ja vaikeuttaa laitteiden asentamista. Tasaisuus mitataan yleensä asettamalla kahden metrin oikolauta lattian pintaa vasten ja mittaamalla pinnan ja oikolaudan väliset poikkeamat mittapalalla tai muulla mittausvälineellä. Brittiläisten standardien mukaiset lattian tasaisuusluokat esitetään taulukossa 3.
| Mikrokarheuden vähimmäisarvo, µm | Epäpuhtaus |
|---|---|
| 20 | Puhdas vesi, kahvi, virvoitusjuomat |
| 45 | Maito, saippualiuos |
| 60 | Keittoliemi |
| 70 | Oliiviöljy |
| >70 | Margariini |
| Luokka | Suurin sallittu poikkeama 2 metrin oikolaudalla mitattuna, mm | Käyttökohde |
|---|---|---|
| SR1 | 3 mm | Korkea vaatimustaso: erikoislattiat |
| SR2 | 5 mm | Normaali vaatimustaso: liike- ja teollisuusrakennusten tavanomaiset lattiat |
| SR3 | 10 mm | Perusvaatimustaso: muut lattiat, joissa pinnan tasaisuus on tärkeää |
Puhdistus ja ylläpito
Puhdistusmenetelmät on aina sovitettava tilan olosuhteisiin ja toimintaan. Karhea pinta vaatii esimerkiksi enemmän hankausta ja mekaanista puhdistusta sekä runsaammin huuhteluvettä kuin sileä pinta. Toisaalta toistuva ja voimakas mekaaninen puhdistus voi kuluttaa lattian pintaa, jolloin sen liukastumisenestokyky saattaa ajan myötä heikentyä alun perin määritellystä tasosta.
Tästä syystä osa tuotantolaitosten omistajista on ottanut käyttöön toimintatavan, jossa arvioidaan liukastumisenestokyvyn säilymistä pitkällä aikavälillä. Siinä uuden lattiapinnan kitkakerroin mitataan ensin lähtötilanteessa ja uudelleen lukuisten puhdistuskertojen jälkeen.
Tehokkain puhdistustapa on yleensä koneellinen puhdistus, jossa käytetään tarkoitukseen sopivia puhdistusaineita.
Liukastumisenestokyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää varmistaa, että puhdistus toteutetaan lattian valmistajan suositusten mukaisesti.
Jalkineet
Teollisuustiloissa, joissa lattiat ovat märkiä eikä epäpuhtauksien kertymistä voida välttää, työntekijöiden tulee käyttää juuri näihin olosuhteisiin suunniteltuja jalkineita. Kaikki turvajalkineet eivät välttämättä ole turvallisia kaikissa olosuhteissa. Pohjan materiaali ja kuviointi ratkaisevat, kuinka hyvin jalkine pitää tietyllä lattiapinnalla. Kun olosuhteisiin ja lattiapintaan sopivat jalkineet on valittu, niiden kulumista tulee seurata säännöllisesti. Samalla on tarkkailtava lattiapinnan merkittäviä muutoksia.
Lopuksi
Turvallisuus on kaikkien vastuulla yrityksen ylimmästä johdosta jokaiseen työntekijään. Sen tulisi olla olennainen osa jokaisen yrityksen toimintakulttuuria. Kun työntekijät kokevat yrityksen välittävän heistä, myös he välittävät yrityksestä.
Sikan tuotteet ja palvelut auttavat tekemään työpaikastasi turvallisemman ja tuottavamman. Autamme valitsemaan tilojesi eri osiin lattiaratkaisut, joissa toiminnallisuus, puhdistettavuus ja pinnan karheus vastaavat käyttökohteen vaatimuksia. Kun ajattelet lattioita, ajattele Sikaa.
Referessit
- HSE information sheet: Food Sheet No 6. 9/1998
- HSE: Assessing Slip Resistance. 5/2012
- FerFa: Measuring and Managing the Level of Slip Resistance Provided by Resin Flooring. 4/2012
- Christopher G.J Baker: Handbook of Food Factory Design. 2013
