Kun terassi vihertyy, pihakivet tummuvat tai julkisivuun ilmestyy punajäkälää, kyse ei ole harvinaisesta ilmiöstä. Rakennusten ja piharakenteiden likaantuminen on yleistynyt viime vuosina. Samalla kiinnostus ulkopintojen puhdistamiseen on kasvanut, sillä pinnat halutaan pitää siisteinäilman raskaita pesumenetelmiä.
Likaantumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten kosteus, varjo, ilmansaasteet ja rakennusmateriaalien ominaisuudet. Kun nämä tekijät yhdistyvät, levä, sammal ja jäkälä löytävät helposti kasvualustan rakennusten pinnoilta.
Miksi ulkopinnat likaantuvat aiempaa nopeammin?
Ulkopintojen likaantuminen on luonnollinen prosessi, mutta monissa kohteissa sen on havaittu kiihtyneen. Yksi merkittävä tekijä on muuttunut ilmasto: leudot talvet ja pitkät kosteat jaksot luovat levälle ja sammaleelle hyvät kasvuolosuhteet. Kun pinnat pysyvät kosteina pitkiä aikoja, mikro-organismit tarttuvat niihin helpommin ja alkavat lisääntyä.
Myös rakennusten sijainti vaikuttaa. Varjoisat seinäpinnat, puiden läheisyys ja kosteat pihaympäristöt hidastavat pintojen kuivumista ja edistävät kasvustojen muodostumista. Lisäksi ilmansaasteet, pöly ja siitepöly kerääntyvät pinnoille ja tarjoavat ravinteita levälle ja jäkälälle.
Punajäkälä julkisivussa on yleistynyt ilmiö
Punajäkälä näkyy usein punertavina tai ruskeina läiskinä rappauksessa, tiilessä ja betonissa. Se ei yleensä vahingoita rakennetta suoraan, mutta muuttaa rakennuksen ulkonäköä nopeasti ja sitoo kosteutta pintaan.
Punajäkäläkasvustoa esiintyy erityisesti pohjois- ja länsiseinillä, joissa aurinko ei kuivata pintaa yhtä nopeasti. Karheilla pinnoilla kasvusto tarttuu helpommin kuin sileillä materiaaleilla. Punajäkälän poistaminen voi olla työlästä, jos kasvusto on ehtinyt kasvaa pitkään. Tiili- ja rappausjulkisivuja ei yleensä kannata pestä voimakkaalla painepesulla, sillä liian voimakas vesipesu voi painaa vettä rakenteisiin ja aiheuttaa kosteusvaurioita rakennukselle.
Punajäkälää poistetaan usein mekaanisesti esimerkiksi hiekka- tai soodapuhalluksella, joita käytetään erityisesti julkisivujen kunnostuksessa. Nämä menetelmät vaativat kuitenkin ammattiosaamista ja voivat olla kalliita laajoilla pinnoilla.
Miksi terassi tai pihakivet muuttuvat liukkaiksi?
Piha-alueilla yleisin ongelma on levä. Levää esiintyy usein paikoissa, joissa kosteus säilyy pitkään. Puuterassit, betonilaatat ja kivetykset tarjoavat levälle hyvän kasvualustan, kun pinnalle kertyy orgaanista ainesta kuten lehtiä, siitepölyä ja pölyä. Sammal puolestaan kasvaa usein kivetyksissä, saumoissa ja kattopinnoilla. Sammalen muodostumista edistävät erityisesti varjoisat ympäristöt, kosteus sekä pinnalle kertyvä orgaaninen materiaali. Esimerkiksi katoilla sammal kasvaa usein pohjoispuolella, jossa aurinko ei kuivata pintaa yhtä tehokkaasti.
Vaikka levä ja sammal eivät yleensä vahingoita materiaalia suoraan, niillä voi olla käytännön vaikutuksia. Piha-alueilla levä voi tehdä pinnasta erittäin liukkaan ja lisätä liukastumisriskiä erityisesti sateella ja syksyn kosteissa olosuhteissa. Pihateiden, portaiden ja terassien turvallisuus onkin yksi keskeinen syy pitää ulkopinnat puhtaina.
Katoilla ja rakenteiden pinnoilla sammal puolestaan sitoo kosteutta ja voi estää pintojen normaalia kuivumista. Pitkään jatkuva kosteusrasitus voi ajan myötä lisätä materiaalien kulumista ja vaikeuttaa rakenteiden huoltoa. Siksi sammalen ja levän poistaminen kannattaa tehdä ajoissa ennen kuin kasvusto ehtii levitä laajalle alueelle.
"Kun lika ja kasvustot pääsevät kerrostumaan pinnoille pitkään, niiden poistaminen muuttuu huomattavasti vaikeammaksi."
Miksi ulkopintojen puhdistus kannattaa tehdä ajoissa
Ulkopintojen likaantuminen nähdään usein lähinnä esteettisenä haittana. Todellisuudessa säännöllinen puhdistus on tärkeä osa kiinteistöjen ylläpitoa. Kun lika ja kasvustot pääsevät kerrostumaan pinnoille pitkään, niiden poistaminen muuttuu huomattavasti vaikeammaksi. Samalla kasvustot voivat sitoa kosteutta pintaan ja hidastaa materiaalien kuivumista. Säännöllinen ja ajoissa tehty puhdistus helpottaa ylläpitoa ja vähentää raskaiden puhdistustoimenpiteiden tarvetta.
Ulkopintojen puhdistusmenetelmät
Ulkopintojen puhdistamiseen on useita menetelmiä. Oikea menetelmä riippuu pinnan materiaalista, likaantumisen asteesta ja ympäristöstä. Painepesu on yksi yleisimmistä tavoista poistaa likaa kovilta pinnoilta. Liian voimakas pesu voi kuitenkin vahingoittaa esimerkiksi puuta, rappausta tai maalipintoja. Harjaaminen soveltuu pienille pinnoille tai yksittäisten kohtien puhdistamiseen. Suurilla tai teksturoiduilla pinnoilla se voi kuitenkin olla työlästä. Monissa tapauksissa käytetään myös puhdistusaineita, jotka helpottavat orgaanisen lian irtoamista. Perinteisesti monet puhdistusaineet ovat sisältäneet biosidejä, joiden tarkoituksena on estää levän ja muiden kasvustojen muodostumista.
Kohti biosidivapaita puhdistusratkaisuja
Ulkopintojen puhdistuksessa kiinnitetään nykyisin yhä enemmän huomiota myös ympäristövaikutuksiin. Biosideihin perustuvat ratkaisut ovat tehokkaita, mutta niiden käyttöä on alettu tarkastella kriittisemmin.
Biosidit ovat kemiallisia aineita, jotka on suunniteltu tuhoamaan tai estämään eliöiden kasvua. Samaa aineryhmää käytetään esimerkiksi desinfiointiaineissa, puunsuoja-aineissa ja torjunta-aineissa. Ulkopintojen puhdistuksessa biosidit vaikuttavat tappamalla pinnalla kasvavia mikro-organismeja. Biosidien käytön ongelmana on kuitenkin se, että ne eivät vaikuta ainoastaan käsiteltävään pintaan. Sateen ja huuhtoutumisen mukana aineet voivat päätyä maaperään, hulevesiin ja vesistöihin. Tämän vuoksi biosidien käyttöä ja markkinointia säädellään EU:ssa tarkasti.
Ulkopintojen puhdistuksessa kehitetäänkin yhä enemmän menetelmiä, joissa orgaaninen lika pilkkoutuu biologisten prosessien avulla ilman biosidejä. Näissä ratkaisuissa lika hajoaa vähitellen pienemmiksi hiukkasiksi ja poistuu pinnalta esimerkiksi sateen mukana. Samalla voidaan vähentää ympäristöön kohdistuvaa kemiallista kuormitusta ja kehittää puhdistusratkaisuja, jotka ovat biohajoavia.
Säännöllinen huolto pitää ulkopinnat kunnossa
Ulkopintojen kunto säilyy parhaiten, kun puhdistus tehdään säännöllisesti eikä vasta silloin, kun likaantuminen on jo hyvin huomattavaa. Kevyempi huolto säännöllisin väliajoin auttaa pitämään pinnat puhtaampina ja vähentää raskaiden puhdistustoimenpiteiden tarvetta. Kun ulkopintojen kunnossapitoon kiinnitetään huomiota ajoissa, voidaan välttää monia myöhemmin ilmeneviä ongelmia ja helpottaa kiinteistön pitkäaikaista ylläpitoa.